Pystyyn kampeamista ja raivoa

Miksi lapsista nukkuminen ja syöminen, maailman ihanimmat asiat, ovat niin vastenmielisiä? Meillä ei mennä ilman raivoa nukkumaan eikä ilman sylkemistä ja raivoa syödä... Illalla nukuttamiseen menee vähintään se puoli tuntia, siis ihan vähintään. Niin sitä istutaan sänkyjen vieressä ja roikutaan pinnojen välistä lahkeessa ettei kumpikaan pääse nousemaan pystyyn. Huutohan siitä tulee, mutta niin tulee myös siitä, jos päästää liian aikaisin irti ja vielä kaiken lisäksi yrittää karata paikalta. Välillä kuulee ja luulee jo toisen kuorsaavan sikeässä unessa, yrittää sormi sormelta päästää lahkeesta irti, hiipiä, kontata tai ryömiä huoneesta ulos ja viimeistään kynnyksen kohdalla toinen tai molemmat herrat ovat kammenneet taas pystyyn ja alkaa raivo. "Se yrittää karkuun! Pysähdy!" Sain neuvoksi, että anna vaan huutaa. Kyllä he rauhoittuvat. Niin vissiin! Yritin sitä tänään päivällä. Tuloksena oli järkky kikatus ja kiljahtelu. Kurkkasin ovesta ja toinen oli heittänyt taas toista tutilla ja molemmat hohottivat lattialla lojuvalle tutille. Se siitä. Vaatteet päälle ja rattaisiin nukkumaan, niissä on valjaat.