Pakkomielteenä litteä vatsa?

Koska pitää lakata puhumasta "raskauskiloista"? Kaksoset ovat jo vuoden.  Koska tämä vyölaukku-röllö katoaa? Luulin, että se jää istukan kanssa samalle pöydälle. Eräänä päivänä tuskailin jälleen vaa'an antamaa lukemaa ja totesin ääneen, että kylläpä on taas paino noussut ja samaan hengen vetoon lisäsin, että koskahan näistä raskauskiloista pääsee eroon. Rakas mieheni, vastoin itsesuojevaistoaan, totesi siihen: "Ei kait niitä enää voi raskauskiloiksi sanoa, jos ne on synnytyksen jälkeen kerran jo lähteneet ja tulleet sitten takaisin." Äkkisältään, miehen logiikalla, voisikin ajatella näin mutta totuus on katsojan silmässä tai tässä tapauksessa alavatsan kohdalla roikkuvassa vyölaukkua muistuttavassa lisäkkeessä. Ensinnäkin lapsen saamista edeltää raskaus eli useimpien raskauksien tuloksena on lapsi. Jos lapsi nukkuu huonosti, itkeskelee, kiukuttelee, on huomionkipeä, riehuu, huutaa, tekee tuhojaan tai ihan mitä vaan tai AINAKIN jos niitä on kaksi tekemässä kaikkea yllämainittua, voi todeta sopivassa hetkessä miten rankkaa on ja väsyttääkin vähän. Ja kaikkeen auttaa suklaa. Vaihtoehtoisesti myös lähinnä kaikki sokeripitoiset tuotteet käy. Niillä saa sopivasti verensokerin nousemaan raketin lailla ylös ja samalla se on hyvä keino pitää itsensä hereillä ja mielen virkeänä yrittäessä salata niiden napostelua 4-vuotiaalta. Lisäksi mammakahveihin sokeri kuuluu olennaisena osana. Se höystää kahvipöydän tarjoilut ja siitä saa mitä upeinpia luomuksia muiden kateeksi. "Miten se on ehtinyt tuonkin leipomaan? " Kaikkea on pakko tietenkin maistaa ja ottaa lisääkin ettei emäntä luulisi leipomustensa olevan kelpaamattomia. Hyötyliikunnalla puskien ylämäkiä leveä kuljetus- hyökkäysvaunujen kanssa ei ole mitään vaikutusta sokerin kulumiseen, koska matkalahjuksia tulee olla, jos haluaa myös sen 4-vuotiaan perille asti. Toki 4-vuotiaan ollessa hyvällä tuulella, voit itse maistella lahjuksia, jolloin niiden vaikutus saa sinut pääsemään perille. Tästä sokerimäärästä suurin osa valuu kiloiksi edellä mainittuun vyölaukkuun. Lisäksi kaikki yllä mainitut asiat ovat aasinsiltana porrastettavissa niihin sinusta tulleisiin lapsiin ja kuten totesimme aluksi lasta edeltää raskaus. Nämähän ovat siis raskauskiloja.

Pystyyn kampeamista ja raivoa

Miksi lapsista nukkuminen ja syöminen, maailman ihanimmat asiat, ovat niin vastenmielisiä? Meillä ei mennä ilman raivoa nukkumaan eikä ilman sylkemistä ja raivoa syödä... Illalla nukuttamiseen menee vähintään se puoli tuntia, siis ihan vähintään. Niin sitä istutaan sänkyjen vieressä ja roikutaan pinnojen välistä lahkeessa ettei kumpikaan pääse nousemaan pystyyn. Huutohan siitä tulee, mutta niin tulee myös siitä, jos päästää liian aikaisin irti ja vielä kaiken lisäksi yrittää karata paikalta. Välillä kuulee ja luulee jo toisen kuorsaavan sikeässä unessa, yrittää sormi sormelta päästää lahkeesta irti, hiipiä, kontata tai ryömiä huoneesta ulos ja viimeistään kynnyksen kohdalla toinen tai molemmat herrat ovat kammenneet taas pystyyn ja alkaa raivo. "Se yrittää karkuun! Pysähdy!" Sain neuvoksi, että anna vaan huutaa. Kyllä he rauhoittuvat. Niin vissiin! Yritin sitä tänään päivällä. Tuloksena oli järkky kikatus ja kiljahtelu. Kurkkasin ovesta ja toinen oli heittänyt taas toista tutilla ja molemmat hohottivat lattialla lojuvalle tutille. Se siitä. Vaatteet päälle ja rattaisiin nukkumaan, niissä on valjaat.

365 päivää tuli täyteen!

Niin on tämä aika vierähtänyt, että meidän kaksoset on täyden vuoden verran tätä maailmaa nähnyt! Juhlat menivät loppupeleissä ihan hyvin. En jaksanut enkä viitsinyt stressata niitä samalla tavalla kuin esikoisen ekoja juhlia. Porukkaakin oli vähemmän eikä tarjoiluja ollut tuplana, vaikka siskoni niin toivoi. Kansainvälinen vahvistus Italiasta asti oli myös toivottamassa tanti augurit pojille. Kaiken kaikkiaan siis onnistuneet pirskeet. Ei sitten meidän talossa ole enää vauvoja (eikä tule!), vaan pirteitä taaperoita!
Samalla, kun 365 päivää tuli täyteen, tajusin myös kontollani olevan 365 yön univelat. Ihan kepeä pikku taakka varsinkin, kun siihen lisää muutamat raskauden aikaiset huonosti nukutut yöt/kuukaudet. Ei ihan ihme, jos päässä vähän suhisee eikä ihan täysillä käy. Väsymys, mikä ihana (teko)syy!

Tänään vietämme verkkari/yöppäri- päivää, leikimme elokuvia esikoisen kanssa eli syömme popcornia ja katsomme piirrettyjä (mamma saattaa vahingossa saada pikku tirsat otettua samalla) ja pyörähdämme jossain välissä pihalla, jos jaksetaan. Lungi päivä siis edessä!