SE ON VIHDOIN TÄÄLLÄ!!

Kauan kaivattu, hartaasti odotettu, se, jonka vuoksi on kyyneliä, verta ja hikeä vuodatettu, jonka vuoksi on unettomia öitä vietetty sekä mahdollisesti pari ei niin kaunista sanaa sanottu on VIHDOIN TÄÄLLÄ! Ensimmäinen hammas! :) Tätä on tosiaan odotettu, on sen verran kiukkusta porukkaa meillä ollut. Toivottavasti nyt helpottaa!

Yöt meillä ovat sujuneet vaihtelevasti (syynä saattaa olla edellä mainittu häiriötekijä) tai flunssa, joka sekin näyttäisi olevan kohta kellistetty. Syytä ainakin olisi, koska tätä on nyt jatkunut jo ihan tarpeeksi. Ja samaa mieltä olen myös talvesta. Kaksosten rattaat ovat tunnetusti gebardin notkeat ja näppärät kelissä kuin kelissä. Kyydissä tietenkin 2 X 8kg, vaunut itsessään 17 kg ja perässä pulkassa 4 vee 16kg... Vieläkö maksaisin 60€/kk salikortista? Ei kiitos.

Tästä se lähtee...

Nyt sen olen tehnyt! Pitkän suunnittelun tuloksena päätin aloittaa kirjoittamaan meidän perheen arjesta siis tupla-arjesta. Ainahan kaikki ei mene niinkuin Strömsössä, varsinkin kun lapsista on kyse ja tämä tietenkin on hauskempaa, kun sen saa jakaa, vaikka näin kirjoittamalla.

Myönnän, että pari hassua kertaa on tämän 8 kuukauden aikana mielessä häivähtänyt ajatus, että yhden vauvan kanssa saattaisi olla ehkä hieman helpompaa, mutta mikäs siinä. Näillä mennään mitä on annettu. ;) Toki iloa on myös tuplamäärin, en sitä kiellä, mutta on sitä työtäkin. (Viitaten viimeiset kaksi viikkoa kestäneeseen flunssaan, johon liittyi paljon räkää ja sen oksentamista, kaikki kahdella kerrottuna luonnollisesti! ) Siinä, kun pienissä univeloissa jynssää patterin välistä kuivunutta oksennusta, jota löytyy myös ikkunan karmeista asti ei paljoa naurata! No, mutta nyt olemme tervehtyneet. :)

Soppaahan meidän perheessämme on hämmentämässä 4-vuotias isoveli, josta ei aina voi olla ihan varma mitä päässä liikkuu. Yhdessä hetkessä hän pussailee vauvoja ja haluaa pitää heitä sylissä, kun taas seuraavassa käskee pistää vauvat pois tieltä nukkumaan. Paras heitto oli pari kuukautta sitten, kun pienessä kaaoksessa yritin hikikarpalot valuen saada väsyneitä ja nälkäisiä vauvoja syötettyä, vaipat vaihdettua ja nukutettu, kun isoveli huusi kädet korvillaan: "Kaamea meteli! Minä en jaksa kuunnella!" Yritin selittää, miten mamma tässä nyt yrittää parhaansa, että nyt on vaan kestettävä. Isoveli tuumasi heittävänsä pikkuveljiään lelulla, johon tietenkin sanoi, ettei niin voi missään tapauksessa tehdä. "Kyllä minä heitän! Ja se on sinun syysi. Sinä olet ne synnyttänyt!" Eipä siinä sitten muuta ollut sanottavaa, kun en isän roolista vielä 4-vuotiaalle sen tarkemmin viitsinyt kertoa..

Näin meillä, mutta palataanhan myöhemmin asiaan! :)