tiistai 9. lokakuuta 2012

Saved by the univelka

Otsikon mukainen kunnianosoitus on sille, joka minulle niin auliisti lupasi, että ensimmäinen vuosi on kaksosten kanssa helpoin ja sitten helpottaa. Otsikko viittaa siis siihen, että en valitettavasti (suustaanlaukojan onneksi) muista kuka hän oli.

Meidän Riivi & Ö ovat nyt 1 v 4kk, osaavat kävellä, juosta, kiivetä ja höpöttää tauotta. Höpötuksen seasta saattaa tunnistaa muutamia kaksoskielen ulkopuolisia sanoja, kuten mamma, anna, kato ja kakka. Kirjoitukseni saattaa joiltain osin muistuttaa tätä kieltä, koska kaikki näppäimet eivät läppärissä luonnollisesti toimi niiden ollessa liimattuna räällä ja maidolla kiinni.

Tämän blogin kirjoittelukin on edellä mainitusta vinkistä jäänyt koko kesän vähemmällä. Onneksi kesä tuli ja meni niin voi huoletta taas istua koko piiiiiitkän syksyn ja talven nenä kiinni koneessa. Teimme kesällä yhteisreissun Italiaan kavereiden kanssa. Melkein kaikilla lapsellisilla oli lapset mukana ja toiset olivat muuten vain lapsellisia. Mukana oli viisi lasta (eli yli puolet meidän) ja 14 aikuista. Kiva pikku poppoo ja reissu sujui hyvin. Tosin seuraavan kerran, kun olen lähdössä lentokoneeseen yhden, saati kahden, sylilapsen kanssa, saa joku koputtaa otsaani (ehkä hieman ravistellakin) ja huutaa MITÄ OIKEIN AJATTELIT?! Kaksi sylilasta vierekkäin tai peräkkäin ovat lentoyhtiön mukaan kuulemma turvallisuusriski (joo, tiedän hyvin), joten meidät siroteltiin eri puolille konetta. Parhaimmillaan lähin auttava käsi oli 20 rivin päässä. Menomatkalla kaiken lisäksi lapsi nro 1 ei nukkunut sylissäni ja välilaskun jälkeen fiksuna otin sitten sen toisen, joka oli isin sylissä tyytyväisenä nukkunut jo, eikä todellakaan nukkunut enää. Kaiken lisäksi juuri turvavyövalon syttyessä muistin, että vaippa unohtui vaihtaa. Päästessämme nousuun tunnen lämpöisen lätäkön muodostuvan syliini...

Mukavaa tässä elämänvaiheessa on se, että hyötyliikunnalta ei voi välttyä. Tosin hyötyliikunnan tuoman luonnollisen laihtumisen pystyy hyvin tainnuttamaan suklaalla ja sipseillä, joita löytyy pussitolkulla. Kiitos siitä kuluu mummolleni (Fazerin eläkeläinen) ja tapahtumassa jaettuihin ilmaisiin sipseihin, joita tietenkin haalin pussitolkulla. Hyötyliikuntaa pystyy helposti lisäämään sillä, että pitää lastentarvikeliikkeestä ostetut lapsilukot kaappeihin ja laatikoihin edelleen paketissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti